Avainsana-arkisto: työretriitti

Työretriitistä eväitä arkityöhön?

Kesäkuun alussa meitä lähti sekalainen seurankunta Suomenlinnan lautalla kohti AikaJärjestys asiantuntijatyössä -hankkeen järjestämää työretriittiä. Kukin meistä oli valinnut omia työtehtäviään retriitillä tehtäväksi, emmekä suurelta osin tunteneet toisiamme ennalta.

Työretriittiä kuvataan sen Facebook-sivuilla näin: ”Työretriitit ovat päivän mittaisia sosiaalisia yksinpuurtamistilaisuuksia. Keskitymme yhdessä töihin ja pidämme taukoja yhtä aikaa.”

Retriitillä käytetään ns. pomodoro-tekniikkaa, joka on saanut nimensä tomaatin näköisestä munakellosta. Ideana on työskennellä 25 minuuttia ja pitää sen jälkeen viiden minuutin tauko ajastimen avustuksella. Tärkeää on myös valita kunkin työjakson alussa tehtävä, jonka tulee työjakson aikana tekemään.

Työpäivä ei tunnu loputtoman pitkältä, kun sen jakaa 25 minuutin pätkiin. Tuon ajan jaksaa syventyä töihin. Toisaalta myös ”pakotetut” tauot olivat hyviä, koska niitä ei tule arkityössä pidettyä. Ne tuntuivat lisäävän työtehoa koko päivän ajan. Retriitti antoi virtaa vielä seuraaviinkin päiviin. Loppuviikosta alkoi kuitenkin jo tuntua väsymystä. Retriitti onkin työtapana melko intensiivinen.

Yleisenä huomiona työretriitillä tuli esiin, että lounaan jälkeinen ”kooma” puuttui – runsaasta hiilihydraattipitoisesta pastalounaasta huolimatta. Kävely idyllisessä ympäristössä kiireettömälle lounaalle olikin osa retriitin viehätystä. Retriitin virkistävä vaikutus syntyikin varmasti osaltaan normaalista poikkeavasta työympäristöstä Suomenlinnan merellisessä maisemassa.

Tutkittua tehoa

Vesala ja Tuomivaara* tutkivat hieman pidempää etätyöjaksoa saaristoympäristössä. Tutkimuksessa havaittiin monia myönteisiä vaikutuksia: koetun aikapaineen, keskeytysten, työhön liittyvien kielteisten tunteiden, uupumisen ja stressin vähenemistä sekä työtyytyväisyyden lisääntymistä.

Huomasin itsekin, että muiden läsnäolo, hiljaa omiin töihinsä keskittyneinä, lisäsi omaa työhön keskittymistä. Arkityössäkin täysin tyhjä toimisto herpaannuttaa ainakin oman työskentelyni, mutta tasainen työnteon taustahäly lisää työtehoja.

Yksi työretriitin tehokkuutta lisäävistä tekijöistä oli työkaverien aiheuttamien keskeytysten poissaolo. Kun työskennellään yhteisessä työhuoneessa, voisikin sopia tällaisista hiljaisista työjaksoista, jolloin annettaisiin toisille työrauha. Työjaksojen välisellä tauolla voisi sitten jutella. Kollektiivinen sopiminen toisi myös lisäpontta työjaksoista ja tauoista kiinni pitämiselle.

Vaikka kaikki tekivät retriitillä omia töitään, siellä syntyi mukava me-hengen tunne. Tunnetta siivitti fasilitaattorin reipas kehotus tauon loppumisen merkiksi: ”Nyt mennään taas!” Tästä virisi ajatus, että retriittirytmitystä voisi käyttää myös tiimityössä ajoittain. Hiljaisen työskentelyn sijaan tehtäisiin intensiivisesti töitä porukalla työjaksojen ajan, ja niiden välissä pidettäisiin yhteinen tauko.

Kuva3JPEGMarja Känsälä
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, joka on mukana AikaJärjestys asiantuntijatyössä -tutkimushankkeessa. Blogikirjoitus on julkaistu 8.6. TTL:n Unelmahautomoblogissa.

Myös YKA on mukana tutkimushankkeessa ja järjesti työretriitin yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa 2.6. Työretriittiin osallistui parisenkymmentä liiton jäsentä.

Blogitekstin kuvituskuva: Joonas Tähtinen

Liity mukaan julkiseen Facebook-ryhmään: Työretriitit

*Hanne Vesala Seppo Tuomivaara, (2015),”Slowing work down by teleworking periodically in rural settings?”, Personnel Review, Vol. 44 Iss 4 pp. 511–528